Palautetta PONNU-valmennuksesta

Saimme julkaistavaksi yhden palautteen vapaan kirjoittamisen ryhmään osallistuneelta:

"Kiitos Metti ja Taru tämän kevään kirjallisuuspiiristä.

Pitkä työttömyys oli vaatinut kirjoittamisenkin osalta veronsa ja varsinkin yhdyssanasäännöt olivat unohtuneet. Osa säännöistä on myös muuttunut sitten omien kouluvuosien. Myös pisteiden ja pilkkujen kanssa on ollut epävarmuutta kun tulee luettua paljon englanninkielistä tekstiä. 

Kurssillanne päivititte tietoni tähän päivään. Tosin vaikeata on edelleen.

Varsinkin dokumentaatio millä opetitte sijamuodot oli erittäin selkeä ja helposti ymmärrettävä -jopa hauska.

Kaiken kaikkiaan materiaalit ja tuntien sisällöt olivat hyvin valmisteltuja. 

Tunneillanne oli myös mukavaa. Teidän kummankin huumori on mukaansatempaavaa. Pidän myös siitä kuinka toimitte tiiminä hienosti yhteen. Hymy huulilla tuli usein poistuttua työpisteelle."

PONNU -hanke kiittää arvokkaasta ja mieltä lämmittävästä palautteesta. Tästä on hyvä jatkaa tulevien valmennusten suunnittelua.  

Vapaan kirjoittamisen ryhmän jäähyväiset

Tampereella kahviteltiin torstaina 24.5. vapaan kirjoittamisen ryhmän viimeisen kerran kunniaksi. Alun perin viiden kerran pituiseksi suunniteltu valmennus venyikin lopulta osallistujien toiveesta jopa 11 kerran pituiseksi.

Viimeisellä kerralla kertailtiin vielä eri tekstilajeja, joita olimme jo aiemmin keväällä käyneet läpi. Kirjoitimme muun muassa limerikkejä, haikuja sekä kuuden sanan tarinoita. Ryhmäläisten luvalla myös täällä blogissa julkaistaan näitä viimeisen valmennuskerran nerokkaita tuotoksia.

Nimen tarina:

Jokaiselle annetaan semmoinen, vaikka toisen korviin toisen nimi voikin kuulosta oudolta, hassulta. Aikuiset valitse nimen. Onks heillä siihen oikeus? Vai määräävätkö he suuntaan, kohtaloon? Tuoko nimi itseluotomusta vai alhaisen itsetunnon? Kotipihassani, koulussani, missä liekin annettiin lempinimet, nimi mikä kertoo kuka sä oot. Koira, ruutu, hai, pakkanen… Voiko nimi määritellä sua ihmisenä? Onko lapsella oikeus vaihtaa vanhempiensa antama nimen toiseen itselleen sopivaan?

Kuuden sanan tarinoita:

sanalaskussa kerrotaan pitkä runo, paska runo.

Lähtipä ku jänis kolosta, loikki pois.

Kyllä se onnistuu, ku vähän rykäsee.

Pohatta tappoi vaimonsa. Ketään ei pidätetty.

Lähdin aikaisin aamulla ollakseni taas myöhässä.

Limerikki: 

Olipa kerran paikka nimeltä Hukka.

Siellä asui Kusi-Sukka.

Koskaan ei saalista saanut

kun ei riittänyt raanut.

Nimensä olikin Susi-Hukka.

Kiitos vielä kerran koko ryhmälle siitä, että rohkeasti  heittäydyitte kirjoittamisen maailmaan ja annoitte itsestänne niin paljon sekä kiitos myös niistä lukemattomista keskusteluista, joita ollaan saatu teidän kanssanne käydä.